Elle Lazarov Ruohonjuuritason pohdintaa ajasta ja ilmiöistä.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Yllättävä puheenvuoro radiossa. Haastateltiin työttömänä ollutta naista, joka ketoi aktivointimallin auttaneen saamaan työpaikan.

Hän kertoi olleensa pitemmän aikaa työttömänä ja elelly päivärahallaan. Oli turtunut ja tottunut oloonsa. Työn haku tuntui turhalta ja siksi ei siihen panostanut.

Aktivointimallin tultua voimaan hän "pelästyi" ansionsa menetystä. Alkoi aktiivisesti hekea töitä. Nyt hänellä on kaksi työpaikkaa. Hän jakelee postia ja vielä käy tilapäistöissä siivoamassa.  Hän on tyytyväinen, elämä on vilkkaampaa, kun on työkaveteita. Hän sanoi, että jopa raha tuntuu toisarvoiselta sosialisiin suhtesiin verrattuna.

Kuulosti, että hänen elämäänsä aktivointimalli oli todella aktivoinut

Kuinkahan monta tällaista mielipidettä jää ainoastaan negatiivisenä vellovan hulabulan alle?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tilanteita on erilaisia. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että tietynlainen aktivoiminen on hyvästä esimerkiksi nuorille työttömille tai muille sellaisille, joilla on reaalinen mahdollisuus saada työtä, jos heitä "painostetaan" tehokkaampaan työnhakuun.

Ongelma on siinä, että saman kohtelun ja samojen sanktioiden kohteeksi joutuvat myös sellaiset, joiden kohdalla tuolla perinteisellä "aktiivisuudella" ei ole merkitystä. Aktiivimalli olisi pitänyt räätälöidä paremmin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Toisaalta, paras voi olla hyvän vihollinen. Jos hyväksytään vain sellaiset ratkaisut, jotka toimivat kaikille ja joilla ei ole kielteisiä sivuvaikutuksia, kelpuutettavien ratkaisujen määrä jää useimmiten jonnekin vähäisen ja olemattoman välimaastoon. Rimaa on varmaan syytä vähän laskea ja hyväksyä myös vähän vähemmän ideaaleja ratkaisuja. Tällöinkin on tietysti syytä edellyttää, että hyödyt ovat haittoja suuremmat.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Näinhän Stalinkin perusteli kansalaisiensa mestauttamista, kun joku hänen lähipiiristään huomautti, että joukossa on mennyt myös paljon isänmaan ystäviä: "Ei se mitään, kun syöpäkasvain poistetaan raja terveen ja sairaan kudoksen välillä pitää veitsellä vetää niin paljon terveen puolelle, ettei yhtään sairasta jää jäljelle."

Paras voi olla hyvän vihollinen, mutta onko sellainen hyvä, jonka seurauksena syyttömät joutuvat kärsimään?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #3

Tässä nyt ei kuitenkaan ole syövästä kyse. Lisäksi on syytä pitää mielessä että leikkauksen suuruus on alle 5%. Tästä ei ole montaa vuotta kun tuöttömyysetuutta korotettiin palttiarallaa 20%:llä. Ehkä silloin syyttömiä palkittiin?

Mutta siitä olen samaa mieltä että ihmiset elävät erilaisissa tilanteissa ja liika yksinkertaistaminen ei välttämättä ole hyväksi. Aktiivitoimet ja sanktiot olisi voinut kohdistaa tarkemmin.

Pitäisi ehkä kiertää kaikki työttömät läpi ja kysyä että mitä kukakin on valmis tekemään elatuksen eteen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #3

Diktaattorit ovat kautta aikain keksineet hirmutöilleen selityksiä. Ei niitä selityksiä kannata todesta ottaa eikä tehdä järjenkäytön estettä niiden selitysten esittelemisestä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

Halusin vain havainnollistaa selvällä esimerkillä kuinka ongelmallista saattaa olla noudattaa päätöksenteossa tuota "paras on hyvän vihollinen" -filosofiaa siten, että se muodostuisi oikeudenmukaiseksi. Mielestäni ei voi lähteä siitä, että "ei sillä väliä, jos 20% joutuu syyttömästi kärsimään leikkauksista, kunhan sen 80%:n kohdalla ollaan oikeilla jäljillä."

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #8

Järjen kanssahan se on tehtävä, suhteellisuudentaju säilyttäen ja oikeudenmukaisuus muistaen. On punnittava paljonko hyötyä suhteessa haittoihin, on katsottava voidaanko haittoja vähentää tai voidaanko ne kärsijöille kompensoida ja niin edelleen. Yhtälailla ongelmallista ja kokonaisuuden kannalta haitallisempaa olisi, jos monille paljon hyvää tuova asia kokonaan hyättäisiin sen takia, että joillekin siitä voi olla vahinkoakin.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Elle, kommentoipa ystävällisesti tätä yksilöllisempää aktiivimallia:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kävin lukemassa, kiitos linkistä. Palkitseva aktivointimalli, luuletteko, että sillä on vaikutusta?
Tämä hallituksen aktivointimalli alentaa peruspäivärahalla olevan päivärahaa 32euroa kuukaudessa 673 eurosta 664euroon. Luuletko, että se 32 euroa peruspäivärahan päälle joka nostaa peruspäivärahan 705 euroon, innostaisi tosiaan ihmisiä liikkeelle aktivoitumaan.

Täytyy sanoa, että olen vähän ulkopuolinen tämän jutun suhteen, sivustakatsoja.

Meidän koulupudokkaan kohdalla odotin aktivointimallin toteutumista, mutta ei mitään aktivoimista kuulunut. Onneksi armeija korjasi joukkoihinsa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Nyt kun puhutaan rahasta ja leikkausista, marssitaan toreilla. Me eläkeläiset olemme olleet melko hiljaa. Esitän yhden kysymyksen. Minun ansiotaso on noussut 16vuodessa 468.09 euroa. Onko se paljon, vai vähän minä olen sopeutunut. Hoitotyöläisen ansiotason tiedättekin ja mitä se oli kuusitoista vuotta sitten eläkepalkkaa laskettaessa ei tämän päivän tasoa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Elle, huomasitko "Aidosti palkitsevasta aktiivimallista" sen toisen ulottuvuuden aktivoitumisen lisäksi? Sen, että ikäihmiset ja muut apua tarvitsevat saisivat apua tarvittaessa. Maamme heikentyvä huoltosuhde vaatisi myös pikaisia toimia, ei vain alhainen työllisyysaste.

Tätä "Aidosti palkitsevaa aktiivimallia" tulisi katsoa koko kansantalouden kantokyvyn näkökulmasta - ja ihmisarvoa kunnioittavasta näkökulmasta. Yksinäisyys on myös suuri ongelma.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset